Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 1. vsk, nro 2.
Terhi Paananen
Kuukausiteema: Jumalanpalveluselämä tänään
Monien mielestä suurin yksittäinen muutos messussa ja muussa jumalanpalveluselämässä viime vuosina on ollut striimauksen aloittaminen korona-aikana. Monissa seurakunnissa striimaus on jatkunut korona-ajan päättymisen jälkeenkin. Striimausten myötä seurakuntiin on syntynyt uusi, ajasta ja paikasta riippumaton osallistujajoukko. Jotkut ovat striimausten vaikutuksesta aktivoituneet myös omaan kotikirkkoonsa paikan päälle.
Liisa Loiri, pastori ja äidinkielen opettaja, teki gradunsa striimatuista messuista korona-aikana. Hänen mukaansa striimin etuna on sen paikkaan sitomattomuus, helppo saavutettavuus ja esimerkiksi lähikuvien mahdollistama ilmeiden ja eleiden selkeys. Aistit toimivat eri tavoin striimeissä ja reaalitilassa. Striimi voi jopa vahvistaa näkö- ja kuuloaistikokemusta. Toisaalta seurakuntalaisen yhteisöllisyyden kokemus saattaa striimin äärellä jäädä ohuemmaksi. Opettajana Liisa Loiri miettii myös nuorten kokemusmaailmaa: nykyajan nuoret "elävät" ja "kokevat" asioita ruudun kautta. Tulevaisuudessa digitaalisen jumalanpalveluksen kehittämisellä lienee paikkansa.
Ihmiset, ja heidän kokoontumisensa, ovat messun perusedellytys, ainakin amerikkalaisen liturgikon ja emeritusprofessori emeritus Gordon Lathropin mukaan. Tähän kiinnittää huomion Liisa Loirikin miettiessään tulevaisuuden jumalanpalvelusta. Itsekriittisesti voisimme kysyä, kiinnitämmekö tarpeeksi huomiota niihin ihmisiin, jotka osallistuvat messuun kirkoissa, ja niihin, jotka osallistuvat striimien kautta. Miksi he valitsevat striimin? Se olisi tärkeä tutkimusaihe.
Striimausten aloitus keväällä 2020
Messun striimaukset alkoivat keväällä 2020, kun ensimmäinen korona-aalto saapui Suomeen ja kaikki kokoontumiset kiellettiin. Jotta ihmiset voivat osallistua messuun edes jollain tavalla, alettiin striimata eli suoratoistaa messuja Facebookin, YouTuben tai muun alustan kautta.
Aluksi striimaus tapahtui heikolla kalustolla, kuten työvuorossa olevan papin puhelimella, hapuillen ja kokeillen. Toimijoilta puuttui niin teknistä kuin esiintymiseen liittyvää osaamista. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, olemme kulkeneet pitkän matkan, jossa laitteita on päivitetty ja osaaminen kasvanut niin kuvan kuinja äänen välittämisen alueella ja kuin niillä, jotka toimivat kameran edessä.
Kun korona-aika päättyi, messujen striimauksen päättyivät monessa seurakunnassa. Ajateltiin, ettei niille ollut enää tarvetta, kun kaikki halukkaat voivat tulla kirkkoon. Joissain seurakunnissa ei oltu tyytyväisiä siihen kuvan tai äänen laatuun, joka seurakunnan kirkosta oli mahdollista saada, ja lopettivat striimaukset lopetettiin sen vuoksi. Jotkut seurakunnat kuitenkin jatkoivat messun striimausta ja vuoden 2023 kirkon toimintatilastot paljastavat, että suuri joukko seurakuntalaisia haluaa edelleen osallistua kotikirkkonsa (tai jonkin muun kirkon) messuun juuri striimin kautta.
Joissain seurakunnissa messun striimaukset lopetettiin, mutta alettiin tuottaa säännöllisesti hartaus- tai rukoushetkiä tai muuta ohjelmaa verkkoon. Myös kirkollisten toimitusten striimausvalmiuksia olisi olemassa, mutta niiden käyttö näyttää tilastojen mukaan olevan vähäistä.
Striimausten seuraajista tuli verkkoyhteisöjä
Vuoden 2023, ensimmäisen koronan jälkeisen ns. ”tavallisen” vuoden, tilastot osoittavat striimauksen tulleen jäädäkseen. Monesta seurakunnasta raportoidaan, että verkkoon on muodostunut oma seurakunta. Kaikista säännöllisistä osallistujista säännöllisesti saattaa jopa 2/3 kaksi kolmasosaa olla verkossa. Pastori Pietu Korpelainen kertoi sähköpostissaan minulle, että Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Youtube-kanavalla on yli kaksi tuhatta tilaajaa. ”Samalla tämä on hyvässä mielessä haastanut meitä kehittämään jumalanpalveluksia siten, että myös ruudun takana oleva seurakunta tulee kohdatuksi,” Korpelainen sanoo.
Samaa viestiä kuuluu kautta maan: siellä missä striimauksia on jatkettu korona-ajan jälkeenkin, on muotoutunut verkkoseurakunta. Joskus joku pitkään verkossa messuun osallistunut tulee messuun, ja tuntee jo kaikki työntekijät, vaikka työntekijät eivät tunne häntä.
Paljon osallistujia striimien kautta edelleen
Messu oli vuonna 2023 eniten osallistujia koonnut kirkon toiminta. Messuun osallistuttiin kirkossa paikan päällä n. 2 miljoonaa kertaa ja verkon kautta 1,2 miljoonaa kertaa. Messuun osallistumisista siis n. 38 % tuli verkon kautta. Vielä messuakin enemmän verkon kautta osallistuttiin sanajumalanpalveluksiin sekä hartaus- ja rukoushetkiin, joihin osallistujista yli 40 % tuli verkon kautta.
Yhteensä erilaisiin jumalanpalveluksiin ja hartaus- tai rukoushetkiin osallistuttiin yli seitsemän miljoonaa kertaa. Se on kuin kaikki Suomessa asuvat ihmiset olisivat osallistuneet vähintään kerran, ja jotkut kaksi kertaa. Heistä 2,8 miljoonaa tuli verkon kautta ja kirkon ovesta kulki n. 4,2 miljoonaa ihmistä.
Korona-aikana arveltiin, että striimauksia tarvitaan erityisesti kirkollisissa toimituksissa, jotta kaukana asuvat sukulaiset ja perheenjäsenet pääsevät edes jollain tavalla mukaan. Kirkollisten toimitusten striimaukset eivät jääneet elämään korona-ajan päätyttyä. Kirkollisiin toimituksiin osallistutaan edelleen pääsääntöisesti paikan päällä ja verkon kautta vain alle prosentti 2,2 miljoonasta osallistujasta.
Messuihin, muihin jumalanpalveluksiin ja sekä hartaus- ja rukoushetkiin osallistuu pääsääntöisesti ihmisiä, joille seurakunnan toiminta on tuttua. Heille messu, jumalanpalvelukset ja hartaudet ovat hengellisen elämän hoitoa. Kerran kuukaudessa messuun sanoo osallistuvansa 6 % ihmisistä, lisäksi vähintään kerran vuodessa sanoo osallistuvansa 26 %, sanoo kertoo Kati Tervo-Niemelä jumalanpalvelusbarometrin artikkelissaan. Kaksi kolmesta osallistuu messuun harvemmin kuin kerran vuodessa tai ei koskaan. Kirkollisiin toimituksiin sen sijaan osallistuu paljon ihmisiä, jotka eivät käy messussa.
Kirkollisten toimitusten osallistujille kirkolliset tavat tai kirkollinen kieli eivät usein ole kovin tuttuja. Usein on lähdettävä liikkeelle aivan perusasioista. Kirkollisiin toimituksiin osallistui viime vuonna yhteensä lähes 2,3 miljoonaa ihmistä. Tähän lukuun mahtuu monia tärkeitä kohtaamisia.
Kirkolliset toimitukset eroavat jumalanpalveluksista siinä, että niissä seurakunta tulee ihmisten luo: käydään kodeissa, suunnitellaan toimitusta yhdessä, keskustellaan musiikeista ja kuullaan tarinoita elämästä ja uskosta. Uskon, että monille se muuttaa mielikuvaa seurakunnasta tai kirkosta myönteisemmäksi. Striimeissä on jotain samaa, kun seurakuntalainen voi osallistua messuun omalta kotisohvaltaan.
Teemmekö me oikeita asioita?
Vuoden 2024 alussa voidaan tilastojen valossa nähdä, että messu on säilyttänyt paikkansa seurakunnan kokoavan toiminnan joukossa, niin kirkkotilassa kuin verkossa. Verkko on jopa vankistanut asemaansa ja nähdään, että ihmiset saattavat sen kautta rohkaistua kasvotustenkin osallistumaan seurakuntansa toimintaan.
Striimaukset auttavat seurakuntia viemään messun lähelle niitä, jotka eivät pääse kirkkoon, mutta striimit eivät vastaa kaikkiin tarpeisiin. Meidän tulisi entistä kirkkaammin selkiyttää itsellemme keitä varten suunnittelemme ja toteutamme erilaisia tilaisuuksia, ja keiden kanssa sitä teemme. Mikä tekee messun ihmisiä koskettavaksi ja kutsuvaksi niin kirkkotilassa kuin verkon kautta? Tavoitammeko uusia ihmisiä vai samoja joka vuosi?
Terhi Paananen on teologian maisteri ja rovasti. Hän toimii Suomen ev.-lut. kirkon Kirkkohallituksessa jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän asiantuntijana.
Lähteet ja kirjallisuus
Toimintatilasto 2023 (2024) Kirkon tilastot, kirkontilastot.fi/toimintatilasto 2023. https://www.kirkontilastot.fi/viz.php?id=236
Loiri, Liisa (2021) Ordo pääsiäisen 2020 jumalanpalveluksissa.: Ordon vaihtelu ja merkitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa koronakevään pääsiäisenä 2020. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202104131873
Tervo-Niemelä, Kati (2023). ”Papit, kanttorit ja jumalanpalveluksen merkitys”. Kohti merkityksellisyyttä, kiinni perinteessä. – Jumalanpalvelusbarometri 2023. Toim. Kari Latvus, Terhi Paananen & Mika K. T. Pajunen. Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus, 51–78. https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4358/viewmode=infoview