Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 1. vsk, nro 22.
Jorma Hannikainen, Lotta Näri ja Hilkka-Liisa Vuori
Vuosisatoja vaienneet pergamentit soivat jälleen, kun me Suomen Akatemian rahoittaman Traditio ja muuntelu -hankkeen (2022–2026) tutkijat perehdymme käsikirjoituksiin sekä perinteisin nuottipaleografian ja musiikkianalyysin menetelmin että fragmentteja laulamalla ja laulattamalla.
Teemme tutkimustamme fragmenttien kotipaikassa Kansalliskirjastossa. Projektia johtaa Kansalliskirjaston vanhempi tutkija Jaakko Tahkokallio. Hankkeen kahdesta tutkijatohtorista MuT Hilkka-Liisa Vuori keskittyy varhaisempaan, 1200–1300-lukujen aineistoon. MuT Jorma Hannikainen puolestaan keskittyy myöhäiskeskiajan ja reformaatioajan lähteisiin. Hankkeessa avustaa teol. yo. Lotta Näri. Hanke jatkaa 1900-luvun alussa fragmentteja katalogisoineen Toivo Haapasen ja vuosituhannen taitteessa uraa uurtavaa työtä tehneen Ilkka Taiton tutkimusta.
Kansalliskirjaston Fragmenta Membranea -kokoelma
Keskiajan Turun hiippakunnasta, siis maantieteellisesti suurin piirtein keskiaikaisen Suomen alueelta, on säilynyt poikkeuksellisen laaja kokoelma kirjallista aineistoa. Suurin osa säilyneestä aineistosta koostuu keskiajan katolisen Suomen pitäjänkirkkojen musiikkia sisältävistä messu- ja hetkipalveluskirjojen jäänteistä. Katolisen ajan liturgiset kirjat jäivät reformaatiota seuranneiden jumalanpalveluselämän muutosten myötä hiljalleen tarpeettomiksi. Käytöstä poistuneiden kirjojen lehdet kierrätettiin voudintilien kansina ja arkistoitiin Tukholman kuninkaallisiin arkistoihin. Suomen sodan (1808–1809) jälkeen Suomea koskeva hallinnollinen aineisto siirrettiin Helsinkiin ja pergamenttifragmentit irrotettiin tilikirjoista omaksi kokoelmakseen. Näistä tilikirjojen kansimateriaalina käytetyistä pergamenttilehdistä muodostuu Kansalliskirjaston Fragmenta Membranea -kokoelma, jonka lehdistä 64 % on peräisin liturgisista kirjoista. Lehdet avaavat ainutlaatuisen ikkunan pitäjänkirkkojen keskiajan jumalanpalveluselämään.
Lähetyskausi (n. 1100–1250)
Nykyisen Suomen alueelle rantautuneet lähetystyöntekijät toivat mukanaan myös jumalanpalveluselämälle välttämättömiä kirjoja. Lähetyskauden (n. 1100–1250) mielenkiintoisia lähteitä ovat Suomeen tuodut missalet ja gradualet. Niiden sävelmien tutkiminen tuo kuuluviksi varhaisia kirkoissa soineita sävelmiä. Samalla sävelmät kertovat reiteistä, joita pitkin eurooppalaisen musiikin ja sivistyksen vaikutteet siirtyivät Suomeen. Laulujen variaatiot ja jopa pienet yksityiskohdat kuljettavat tutkijaa eri puolille Eurooppaa ja kertovat esimerkiksi sääntökuntien vaikutuksesta Turun hiippakunnan liturgiseen järjestykseen. Yksi hankkeen keskeisistä käsikirjoituslähteistä on vanhin Suomessa tunnetusti käytetty missale-fragmentti F.m.I.26 (1175–1200), jonka lauluja on laulettu Satakunnassa. Kaikki käsikirjoituksien paljastama tieto lisää ymmärrystä kirkollisen kulttuurin syntymisestä Suomessa.
Kohti yhtenäistä hiippakuntaliturgiaa (n. 1250–1527)
1200-luku oli Turun hiippakunnan kirkollisen järjestäytymisen aikaa. Selkeärajaisemmaksi muotoutuvassa hiippakunnassa seurakuntaelämää pyrittiin yhtenäistämään muun muassa liturgian kautta. Lähetyskaudella alueelle ei ehtinyt vakiintua omaleimaista hiippakuntaliturgiaa, joten valmista kehikkoa yhtenäisemmälle liturgialle haettiin viimeistään 1320-luvulta lähtien dominikaaniliturgiasta. Dominikaanisääntökunta oli saanut paavillisen vahvistuksen vuonna 1216 ja levinnyt seuraavien vuosikymmenten aikana nopeasti läpi Euroopan. Varsinais-Suomeen dominikaanit perustivat konventtinsa vuonna 1249. Harhaoppien vastaisessa toiminnassa ja lähetystyössä kunnostautuneet veljet liikkuivat aktiivisesti eri kieli- ja kulttuurialueilla sijaitsevien konventtien välillä. Sääntökunnan 1200-luvun ensimmäisellä puoliskolla toteuttaman liturgiareformin seurauksena uuteen konventtiin matkaava dominikaaniveli saattoi odottaa osallistuvansa tuttuun latinankieliseen liturgiaan myös vieraassa ympäristössä, sillä reformin ideaalina oli yksittäisten nuottien tasolle ulottuva liturginen yhdenmukaisuus. Turun hiippakunnassa näin yksityiskohtaista yhdenmukaisuutta ei kuitenkaan koskaan saavutettu. Vielä ensimmäisen hiippakunnalle painetun messukirjan, Missale Aboensen (1488), alkulehdilläkin valitellaan hiippakunnan vähälukuisten liturgisten kirjojen sisällön moninaisuutta. Tätä taustaa vasten Fragmenta Membranea -kokoelman lehdet tarjoavat tutkijalle mahdollisuuden lähetyskauden liturgisen kirjavuuden ja yhdenmukaisuuteen pyrkivien ideaalien vuoropuhelun tutkimiseen.
Reformaatioaika (1527–1614)
Aiempi tutkimus on katsonut dominikaanien normatiivisen perinteen hallinneen Turun hiippakunnassa laulettuja melodioita. Sekä dominikaaniliturgian oletettua omaksumista edeltävän kauden että sen jälkeisen aineiston melodioita tunnetaan kuitenkin vielä heikosti.
Uusin tutkimus on paljastanut ei-dominikaanisia piirteitä jopa hyvin myöhäisissä lähteissä. Näistä lähtökohdista hankkeen keskiöön nousevat hiippakunnan liturgian paikallisen vaihtelun ymmärtäminen sekä liturgian sävelmistön muuntumisen rekonstruointi. Vaikka Fragmenta Membranea -kokoelman lehtiä on jo sadan vuoden aikana tutkittu varsin runsaasti, aineiston sävelmien tutkimusta ei ole juuri lainkaan. Tutkimushanke kaiken kaikkiaan täyttää tätä tutkimusaukkoa.
Yhden mielenkiintoisen aineistoryhmän muodostavat reformaatioajan lähteet. Monia katolisen ajan liturgisia lauluja laulettiin läpi reformaatiokauden, aina 1600-luvun alkuun asti. Myös myöhempi luterilainen jumalanpalvelusmusiikki rakentui aiemman katolisen perinteen varaan. Keskiajan rikkaan lauluperinteen tuntemus auttaa ymmärtämään sen vaikutusta myöhempään luterilaiseen jumalanpalveluselämään.
Turun hiippakunnan reformaatiokauden lähteistä kiinnostavimpia ovat lähes kokonaisina säilyneet kolme gradualea, jotka laadittiin 1475–1550 välisenä aikana Tammelan, Uskelan ja Ilmajoen seurakuntiin. Vielä tämän ajanjakson jälkeen sidoksiin liitettiin reformaatioajan liturgista aineistoa. Kuorojen käyttöön tarkoitetun graduale-kirjan sisältö koostuu yksinomaan lauluista. Hankkeen musikologiset lähestymistavat tarjoavat arvokkaita perspektiivejä aineistoon, jota on viime vuosikymmeninä lähestytty pääasiassa teksti- ja kirjahistoriallisen tutkimuksen menetelmien kautta.
Nopeasti etenevä digitalisaatio on parantanut käsikirjoitusaineiston saatavuutta merkittävästi. Tätä nykyä tutkijat työskentelevät pääasiassa digitoitujen aineistojen parissa. Fragmenta Membranea -kokoelman mittaamattoman arvokkaita aineistoja pääsee tarkastelemaan osoitteessa https://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/.
Musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori ja musiikin tohtori Jorma Hannikainen työskentelevät tutkijatohtoreina Suomen Akatemian rahoittamassa Traditio ja muuntelu -hankkeessa (2022–2026). Teologian ylioppilas Lotta Näri toimii hankkeessa avustajana.
Kansikuva: Helsinki, Kansalliskirjasto, A.ö.II.55 + A.ö.II.29. 'Graduale Ilmolense', f. 21r. www.codicesfennici.fi. Viitattu 20.12.2024.