Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 1. vsk, nro 24.
Martti Laitinen
Anna Pulli-Huomon taiteellinen tohtorintutkinto kirkkomusiikin alalla tarkastettiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 23.11.2024. Tutkinto suoritettiin Docmus-tohtorikoulussa taiteilijakoulutuksen mukaisesti. Tutkinnon aihe oli ranskalaisen urkumusiikin soveltaminen suomalaiseen jumalanpalvelukseen. Otsikko ”Venez Esprit-Saint, et envoyez-nous du ciel un rayon de votre lumière" (suom. Tule, Pyhä Henki, ja lähetä taivaallisen valosi säteily) oli lainattu helluntain sekvenssistä ja viittasi Jeanne Demessieux’n samannimiseen urkuteokseen.
Tutkinnon opin- ja taidonnäyte koostuu tutkielmasta sekä viiden liturgisen tilaisuuden musiikista. Kyseessä olivat 1930–50-lukujen ranskalaiselle musiikille perustuva messu Olarin kirkossa, gregorianiikkaan liittyvää ranskalaista barokkimusiikkia sisältävä vesper Hyvän Paimenen kirkossa, romantiikan ajan ranskalaiseen urkumusiikkiin pohjautuva leipäsunnuntain messu Helsingin Vanhassa kirkossa, niin ikään romantiikan ajan ranskalaista urkumusiikkia sisältävä syksyn pääsiäisen iltamessu Kallion kirkossa ja Demessieux’n musiikille pohjautuva helluntain iltamessu Helsingin tuomiokirkossa. Kaikkiin tilaisuuksiin sisältyi myös Pulli-Huomon sovituksia ja improvisaatioita, jotka liittyivät ranskalaiseen ohjelmistoon.
Tutkielmassaan Jumalanpalvelus urkurin silmin, korvin, jaloin, sormin Pulli-Huomo käsittelee urkurin suhdetta suomalaiseen luterilaiseen jumalanpalvelukseen taiteellisen tutkimuksen keinoin. Tällöin taiteenharjoittaminen sekä sitä koskeva taiteilijan oma reflektointi on paitsi tutkimuksen kohde, myös tutkimuksen väline ja yksi sen päämääristä. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään musiikinteologisia, liturgiantutkimuksellisia ja vuorovaikutuksen, dialogisuuden ja osallisuuden tutkimuksen näkökulmia. Pulli-Huomo avaa urkurin ja jumalanpalveluksen välisiä vuorovaikutussuhteita autoetnografisen pohdinnan kautta. Hän siis kysyy, miten hän itse urkurina ymmärtää suomalaisen luterilaisen jumalanpalveluksen sekä pohtii suhdettaan sen traditioon, omaan aikaamme, yhteisöön, tilanteeseen ja osallisuuden kokemukseen.
Tuloksena on tekijän läpikäymien prosessien seikkaperäinen kuvaus ja niitä koskeva pohdinta. Tarjolla on monia erilaisia näkökulmia, joissa voi olla ajateltavaa tutkijoiden lisäksi kaikille messun ammattilaisille. Esimerkiksi jumalanpalvelussuunnittelun saralla ei kovin usein puhuta pyrkimyksestä turvalliseen viitekehykseen, joka antaa seurakuntalaisille kokemuksen osallisuudesta. Luovuuden asemasta ja potentiaalista osana rituaalia riittäisi varmasti kirjoitettavaa jatkossakin.
Jatkokoulutuksen tärkein tuote ei kuitenkaan ole soiva ja kirjoitettu opinnäyte, vaan koulutuksen suorittajan henkilökohtainen kehittyminen – tässä tapauksessa siis taiteilijana ja taiteellisen tutkimuksen harjoittajana. Jatko-opintojen kannalta Pulli-Huomolle nousi aiempaa tärkeämmäksi se kulloinenkin tilanne, yhteisö ja sisältö, jonka parissa hän urkurina toimii. Tämä voi ilmetä esim. soittotavan hengittävyytenä, joka perustuu seurakunnan ja kirkkotilan kuuntelulle. Pulli-Huomo kertoo myös kehittyneensä improvisoijana, mikä oli hänelle yksi kanava luovuuteen liturgisessa kontekstissa.
Pulli-Huomon tohtoroitumisen myötä kirkkomusiikin taiteellisten jatkotutkintojen ensimmäinen sukupolvi on saatu uunista ulos. Tutkintojen aiheina ovat olleet musiikin ja liturgisen kontekstin suhde taiteellisen työn välineenä, virren syvin olemus, paaston- ja pääsiäisajan liturginen kuoromusiikki ja nyt ranskalainen urkumusiikki suomalaisessa jumalanpalveluksessa. Mitä odotamme Sibelius-Akatemialta seuraavaksi – matkaammeko ajassa eteen- vai taaksepäin? Johonkin ilmansuuntaan? Tyylillisesti ylös tai alas? Tai kenties psykologian ja sosiologian keinoin sisään ja ulos?
Martti Laitinen on musiikin tohtori (kirkkomusiikki) ja filosofian maisteri (musiikkitiede). Hän toimii vapaana tutkijana ja Kokkolan ruotsalaisen seurakunnan kanttorina.