Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 1. vsk, nro 7.
Osmo Vatanen
Kuukausiteema: Achtliederbuch
Tänä vuonna vietämme reformaatioajan ensimmäisten evankelisten virsikirjojen 500-vuotisjuhlavuotta (ks. Vatanen 2024a). Tässä tekstissä tarkastelen kolmea vuoden 1524 jälkeen julkaistua, Lutherin elinajan myöhempää virsikirjaa, joiden toimittamiseen tai julkaisemiseen Martti Luther itse osallistui.
Joseph Klugin virsikirja (1529)
Lutherin toimittama neljäs virsikirja tunnetaan Klugin virsikirjan nimellä. Joseph Klug (k. 1552) oli wittenbergiläinen kirjanpainaja, joka oli painanut myös Geistliches Gesangbüchleinin 1524. Klugin virsikirjan ensimmäinen, mutta kadonnut painos ilmestyi vuonna 1529 – samana vuonna kuin Iso katekismus ja Vähä katekismus. Toinen laitos, josta on säilynyt yksi kappale, on vuodelta 1533. Klugin virsikirja on tiettävästi ainoa, jonka kaikkien neljän painoksen valmistusta Luther valvoi ja jotka hän hyväksyi. Kirjan kolmannessa painoksessa (1535) oli muun muassa Lutherin jouluvirsi Vom Himmel hoch (Enkeli taivaan, vk 21), mutta ei vielä meidän tuntemallamme sävelmällä (ks. Valentin Schumannin virsikirja). Kirjan viimeinen painos ilmestyi vuonna 1543, vain muutamaa vuotta ennen Lutherin kuolemaa (1546).
Kirja on ensimmäinen läpeensä kuvitettu reformaation ajan virsikirja. Virsiä kirjassa oli 53, joukossa ensimmäisen kerran muun muassa Lutherin Ein feste Burg ist unser Gott (Jumala ompi linnamme, vk 170).
Kirjan melodia-asut poikkeavat jossakin määrin Walterin virsikirjan tenoristemman sävelmämuodoista, jotka oli tarkoitettu ensisijaisesti kuoron laulettaviksi, ei niinkään seurakunnan. Klugin virsikirjan virret olivat seurakuntavirsiä, pääosin syllabisia. Esimerkiksi Nun freut euch -virteen (Oi iloitkaa, te kristityt, vk 261) on Klugin virsikirjassa meillekin tuttu vaihtoehtoinen sävelmä. Nuottikuvan yläpuolella on teksti: ”Hieno hengellinen laulu siitä, kuinka syntinen pääsee armon osallisuuteen.”
Valentin Schumannin virsikirja (1539)
Reformaatio saapui Leipzigiin vuonna 1539. Luther saarnasi helluntaina 24.5.1539 täpötäydessä Tuomaan kirkossa. Messussa laulettiin virsiä juuri ilmestyneestä virsikirjasta, jonka leipzigilainen kirjanpainaja Valentin Schumann painatti vuonna 1539.
Schumannin virsikirjassa oli ensimmäisen kerran Vom Himmel hoch -virren (Enkeli taivaan, vk 21) nykyinen sävelmäasu. Luther oli muutamaa vuotta aiemmin julkaissut (Klugin virsikirjan vuoden 1535 painoksessa) virren tekstin lasten piirileikkilaulun sävelmään, joka ei kuitenkaan kotiutunut jumalanpalveluskäyttöön. Nykyinen sävelmä on mitä todennäköisimmin Lutherin oma luomus.
Myös Lutherin katekismusvirsi Vater unser im Himmelreich (Oi taivaallinen Isämme, vk 208) ilmestyi ensimmäisen kerran Schumannin virsikirjassa.
Valentin Babstin virsikirja (1545)
Kirjanpainaja Valentin Babst toimitti Leipzigissa vuonna 1545 viimeisen Lutherin (k. 1546) elinaikana julkaistun virsikirjan, joka sisälsi jo lähes 90 virttä. Luther kirjoitti kirjaan uuden esipuheen, jossa hän lausui muun muassa näin: ”Jumala on tehnyt sydämemme ja mielemme iloiseksi rakkaan Poikansa kautta, jonka hän on antanut meille lunastukseksi synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta. Joka uskoo tämän vakavasti, ei voi muuta kuin iloisesti ja halulla laulaa ja puhua tästä (singen und sagen), jotta muutkin sen kuulevat.”
Kirjassa oli viisi laajahkoa osastoa: (1) Luther-osasto, joka noudatti Klugin virsikirjan jäsennystä, (2) muiden reformaation runoilijoiden virret, (3) keskiaikaiset, ennen reformaatiota syntyneet laulut (mm. Piae Cantiones -lauluja), (4) hautajaisvirret ja (5) itsenäinen, 40 virren osasto ”hurskaitten kristittyjen sepittämiä psalmeja ja hengellisiä lauluja”.
Hautajaisvirsien osastoon Luther kirjoitti laajan esipuheen, jossa hän kehottaa uskon vahvistukseksi laulamaan haudan äärellä lohdullisia virsiä syntien anteeksiantamisesta, levosta ja unesta, elämästä ja kristittyjen ylösnousemuksesta.
Lutherin elinaikana toimitetut virsikirjat olivat vasta alkua. Vaatimattomasta alkulähteestä paisui todellinen kevättulva. Vuosisadan loppuun tultaessa reformaation vaikutuspiirissä olevissa maissa oli nähnyt päivänvalon lähes tuhat virsikirjaa. Joukossa oli Wittenbergissäkin oppia saaneen Turun katedraalikoulun rehtorin Jaakko Finnon virsikirja vuodelta 1583. Tässä ensimmäisessä suomenkielisessä virsikirjassa oli 101 virttä.
Osmo Vatanen on diplomiurkuri, teologian maisteri ja director musices. Hän työskenteli kirkkomusiikin (1979–2000) ja jumalanpalveluselämän (2000–2012) kouluttajana Kirkon koulutuskeskuksessa.