Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 2. vsk, nro 3.
Anna Pulli-Huomo
Paastonajan viimeisten viikkojen koittaessa katse kääntyy kristittyjen kirkkovuoden kohokohtaan, pääsiäisviikonlopun pyhäpäiviin. Päiviin, joita kutsutaan monella eri nimellä, kuten Triduum Paschale, Triduum Sacrum, kolmen päivän pyhä tai pääsiäistriduum.
Suomalaiselle luterilaiselle kirkossa kävijälle tuntuu luontaisimmalta kokea pääsiäinen joko kiirastorstain viimeisen ehtoollisen muistamisen ja alttarin riisumisen merkeissä tai pitkäperjantain sanajumalanpalveluksessa mustiin puetussa kirkossa. Joku sanoikin, että suomalaiselle luterilaiselle Jeesuksen ylösnousemus ei ole niin merkityksellistä pääsiäisen pyhinä – niin paljon nuo kiirastorstai ja pitkäperjantai tuntuvat painottuvan esimerkiksi katsottaessa pääsiäispyhien tilaisuuksien kävijämääriä. Sama painotus näkyy myös muun muassa vuoden 1986 virsikirjassa, jossa Kristuksen kärsimys ja kuolema -luokan virsiä on lähes 30, kun taas pääsiäiselle on luokiteltu reilu 20 virttä. Kirkkovuodessa kuitenkin pääsiäistä edeltävä valmistautumisaika ja sen jälkeinen juhlinta-aika ovat varsin saman mittaisia.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käytössä olevan Kirkkokäsikirjan ensimmäisessä osassa Jumalanpalvelusten kirjassa sanotaan pääsiäisen pyhistä seuraavaa: ”Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen, pyhä kolmen päivän juhla (pääsiäistriduum), on kirkkovuoden keskus ja kohokohta. […] Juhlan vietto alkaa kiirastorstain messulla ja jatkuu Herran kärsimisen muistamisella pitkäperjantaina. Se saavuttaa huippunsa Herran ylösnousemusta julistavassa pääsiäisyön messussa ja päättyy pääsiäispäivän iltarukoukseen. Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen aiheet nivoutuvat yhteen kolmen päivän jumalanpalvelusten kokonaisuudessa.”
Triduum Sacrumin jumalanpalvelukset ovat siis yksi yhtenäinen kokonaisuus, jossa ikään kuin hidastettuna jatkokertomuksena pysähdytään kirkkovuoden kohokohtaan. Kertomuksen jokainen osa on omana itsenään yhtä merkityksellinen. Kun joka sunnuntai saamme viettää messussa viikoittaisen pääsiäisjuhlan, niin kerran vuodessa varsinaisena pääsiäisenä se laajentuu kolmena päivänä koettavaksi jumalanpalvelukseksi.
Pääsiäispyhien tilaisuuksien kaavojen yksityiskohdat Jumalanpalvelusten kirjassa saavat erityisen merkityksensä käsitettäessä pääsiäistriduum yhtenä kokonaisuutena. Kiirastorstaina ehtoollinen sekä rakkaudenpalvelu korostuvat ja tilanne jää todellakin avoimeksi, kun messua ei päätetä Herran siunaukseen eivätkä kirkonkellot soi messun päätteeksi. Pitkäperjantain sanajumalanpalveluksessa korostuvat sana, kärsimys ja katumus hyödynnettäessä esimerkiksi Moitteita Ristin juurella. Pääsiäisyönä katumusta ei tarvitse enää korostaa, minkä vuoksi rippi jää pois ja päästään ylistäen riemuitsemaan Jeesuksen ylösnousemusta!
Pääsiäistriduumin jumalanpalvelusten toimittajille kunkin tilaisuuden teologisen sisällön painottaminen osana kokonaisuutta on mahdollisuus miettiä myös käytännön toteutusta. Ajoissa tehty yhteinen suunnittelu – on tilaisuuksia toteuttamassa sitten samat henkilöt tai suuri joukko työntekijöitä ja seurakuntalaisia – voi keventää myös valmisteluun liittyvää painetta.
Mikä olisi se kolmen päivän pyhän tilaisuus, jossa saarnan sanoilla ja virren veisuulla olisi eniten merkitystä? Mikä taas se kokonaisuuden osa, jossa lausutut sanat ja musiikki painottuisivat rukoukseen? Tai kun haluamme riemuita pääsiäisyönä monin eri tavoin, miten eri elementit toteutuisivat kuitenkin kestoltaan maltillisina?
Yhdessä jakaen voitaisiin myös pohtia, miten erilaisin sanoin, sävelin, elein ja toiminnoin pääsiäisen sanomaa voidaan julistaa. Tarjoaahan pääsiäistriduumin jumalanpalvelukset erityisen paljon mahdollisuuksia käyttää kokemuksellisuutta evankeliumin julistamisen välineenä, kuten jalkojen peseminen kiirastorstaina, orjantappurakruunu ruusuineen pitkäperjantaina ja kasteen muistaminen pääsiäisyönä.
Itse urkurina mietin, miten musiikki ja sen toteutustavat voisivat vahvistaa kokonaisuuden eri osien teologista sanomaa. Miten esimerkiksi kiirastorstain virsien säestäminen poikkeaa pääsiäisyön virsistä? Soinnutanko virren tiheästi vai harvaan, käytänkö minkälaisia harmonioita ja urkujen rekisteröintejä sekä minkälaisen tempon valitsen – meditatiivisemman vai riemullisemman? Miten seurakuntalaisten osuus musiikin dialogissa toteutuisi parhaiten osana kokonaisuutta?
Kun koko pääsiäisen sanomaa ei käsitellä jokaisessa pääsiäisen tilaisuudessa, voidaan kussakin keskittyä yhteen jatkokertomuksen kohtaan kerrallaan. Ehkäpä se kolmaskin pääsiäistriduumin päivä voisi näin saada osakseen uutta innostusta kirkossa kävijöiden parissa?
MuT Anna Pulli-Huomo on kanttori ja urkuri, joka toimii musiikin ja moniammatillisen jumalanpalveluselämän kouluttajana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä Kirkkohallituksessa. Hän on myös Lähteiltä-verkkolehden toinen toimittaja vuonna 2025.
Kuvassa pääsiäisen tapahtumat Keur Moussan luostarin (Senegal) taiteen kuvaamina. Kollaasi: Anna Pulli-Huomo.